Home » Blogi » Reissu-unelmista matkustelevaan elämäntyyliin
Reissu-unelmista matkustelevaan elämäntyyliin

Reissu-unelmista matkustelevaan elämäntyyliin

Tämän postin on kirjoittanut Rosita Juurinen, joka on pikkuhiljaa siirtynyt tavallisesta turistista läppärikulkuriksi. Hän auttaa bloginsa kautta lukijoitaan oivaltamaan, miten he haluat elämäänsä elää, rakentamaan elämänmuutosta ja nauttimaan enemmästä matkustelusta.  Tällä hetkellä hän rakentaa itselleen vapaampaa elämäntyyliä Aasiasta ja Australiasta käsin.

Matkakärpäsen puremasta ei ole pitkä matka siihen, että elämä alkaa vaivihkaisesti rytmittyä reissaamisen ympärille yhä enemmän ja enemmän. Yhdestä reissusta palattua ei mene ehkä viikkoakaan, kun jo kuumeisesti selataan lentoja seuraavaa varten. Kuulostaako kenties tutulta?

Se, että on lähes aina seuraava reissu varattuna tai ainakin suunnitteilla, tuo hykerryttävää odotuksen tunnetta ja tarkoitusta arkiselle puurtamiselle, etenkin niihin harmaan loskaisiin päiviin. Tällaiseen reissusta toiseen elämisen tyyliin koukuttuu helposti.

Hyvää tässä koukussa on se, että aina on jokin positiivinen odotus lähitulevaisuudelle. On tavoite, jonka eteen on mukava ja innostava nähdä vaivaa. Ja voi sitä palkitsevuuden tunnetta, kun saavuttaa jotain sellaista, jonka eteen on ponnistellut koko vuoden tai ehkä pidemmälläkin tähtäimellä.

Usein jo pelkkä matkan suunnittelu ja etukäteisselvittelyt nostattavat muikeaa tunnetta sydänalassa ja vatsanpohjassa. Moni kokeekin, että jo tämä fiilistely on yksi matkan parhaita vaiheita. Eikä reissukoukusta oikeastaan huonoja puolia löydäkään.

Reissaaminen voi myös muuttaa elämää. Tässä postauksessa kerronkin, miten oma reissaajan urani on edennyt ensin yhä pidentyviin matkoihin ja lopulta kokonaisvaltaisempaan matkustelevaan elämäntyyliin asti.

Pakettimatkoista reppureissuihin

Oma reissaajan ura on alkanut jo ala-asteikäisenä, matkaesitteiden selaamisella ja mielikuvamatkailulla. Sain suunnatonta mielihyvää jo pelkästä katalogien selaamisesta. Jossain vaiheessa aloin päästä sitten oikeastikin reissailemaan. Tyypillisesti viikon parin pakettimatkoille ja se oli kyllä jotain aivan huikeaa.

Muistan kun 13 -vuotiaana sain suunnitella mummoni kanssa tehdyn Lontoon matkan alusta loppuun. Hotelli- ja ravintolavalinnat, nähtävyydet, ostosten teot, kaikki. Päivät olivatkin tiukasti ohjelmoitu aamusta iltaan. Mietin jo tuolloin tarkkaan kustannustehokkuutta ja kaiken piti olla edullista tai vähintään kohtuuhintaista.

Pitkälle aikuisikään reissuni olivat loma-aikoihin sijoittuvia alkuun paketti- mutta lopulta täysin omatoimimatkoja. Vasta reilusti päälle kolmekymppisenä pääsin kaukomaille suuntautuneiden reppureissujen makuun. Ja se tie on sitten vienytkin mukanaan. Suunnittelin usein seuraavan reissun suuntaviivat paluulennolla kotiin ja varasin uudet lennot heti kotiinpäästyä.

Aluksi tyydyin muutaman viikon turneisiin, enkä edes haaveillut useiden kuukausien mittaisista matkoista. Kunnes sitten vuorotteluvapaalla minulla oli mahdollisuus pidentää reissujen kestoa. Ja tuolloin aloin päästä kiinni ihan toisenlaiseen reissumaailmaan. Vuorotteluvapaa sysäsikin käyntiin elämänmuutokseni.

Reppureissuista elämänmuutokseen

Tapasin vuorotteluvapaan aikana tekemilläni reissuilla ihmisiä, jotka olivat tehneet totaalisen elämäntyylimuutoksen. Osa ei ollut koskaan edes lähteneet tavoittelemaan perinteistä uraa ja elämänmallia, joka sitten niin helposti täyttyy kiireestä, työstressistä, kroonisesta loman odotuksesta ja vastaavista oravanpyörän tunnusmerkeistä.

Samaan aikaan aloin itse väsyä juuri tähän perinteiseen rakentamaani työkeskeiseen elämänmalliin ja aloin kokea voimakasta kutsua kohti rennompaa, vapaampaa ja liikkuvampaa elämäntyyliä. Sellaista elämää jossain voisin asustella eri puolilla maailmaa, enkä olisi sidottu johonkin yhteen sijaintiin.

Ymmärsin, että tällainen elämä olisi monella tapaa taloudellisesti epävarmempaa ja tarkoittaisi kulutuksen karsimista hyvinkin minimiin, mutta se vapaus ja mahdollisuus reissata, asiat joita sieluni janosi, olisivat kaiken sen epävarmuuden ja yksinkertaistamisen arvoisia.

Viime vuosien aikana olen sitten tehnyt siirtymää tähän uudenlaiseen elämään, irtisanoutunut hyvästä palkkatyöstä ja ryhtynyt reissaavaksi läppärikulkuriksi ts. diginomadiksi.

Olen voinut tänä aikana viettää suurimman osan vuodesta reissun päällä, eniten Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Olen selvitellyt ja kokeillut eri keinoja pidentää reissuja, elää maailmalla mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla ja samalla rakentanut vähän kerrallaan uudenlaista toimeentuloa itselleni.

Olen saanut tässä elämäntyylissä nauttia upeista ympäristöistä ja omatahtisista päivistä rauhallisilla rannoilla sekä sykkivissä suurkaupungeissa. Olen saanut kokea aivan uudenlaista elämänrikkautta, vaikka kulutan vain murto-osan siitä rahamäärästä mitä aiemmin.

Irtiottoni myötä henkinen ja fyysinen hyvinvointini on lisääntynyt. Materian merkitys vähentynyt, mutta rahan ja sen käyttötaitojen arvostus vapauden mahdollistajana on sitä vastoin kirkastunut.

Mitä elämänmuutos edellyttää?

Kerron tästä siksi, koska edelleen moni luulee, että matkusteluelämään heittäytyminen on vain jokin rikkaiden etuoikeus. Olen todistanut ainakin itselleni, että ihan tavallisen työssäkäyvän ihmisen on mahdollista alkaa toteuttaa näitä reissu- ja elämänmuutosunelmia tekemällä tiettyjä muutoksia toimintatapoihinsa, ajatuksiinsa ja siten elämäänsä.

Uskon, että jokainen voi, riittävästi niin halutessaan, lähteä ottamaan askeleita reissuelämän tai lisääntyvän ulkomailla oleskelun suuntaan. Se vaatii omien arvojen selkeyttämistä ja siltä pohjalta uudenlaisten valintojen tekemistä suhteessa rahankäyttöön sekä työntekoon. Tämän teeman ympärille olen rakentanut myös blogini: www.matkaopasvapauteen.com

Joskus kymmenen vuotta aiemmin olisin katsonut nykyistä elämäntapaani varmaan hieman nenänvartta pitkin ja pitänyt sitä sekä hieman tylsänä, että saavutetun statuksen kyseenalaisena alentamisena. Silloin ajattelin, että toimeentulo hankitaan oman alan palkkatyössä ja lomilla matkustetaan.

Matkanautinnot muuttuvat

Tuolloin palkkatyössä ollessani myös matkanautintoni olivatkin toisenlaisia. Tykkäsin shoppailla ja juhlia. Janosin seikkailuja ja säpinää. Pikkuhiljaa aloin elämänmuutokseni edetessä arvostaa ihan toisenlaisia asioita. Sisäistä rauhaa, seestynyttä arkista oleskelua viehättävissä, rennoissa ympäristöissä, itseni kehittämistä, vapauden ja mahdollisuuksien tuntua. Nyt elämä on enemmän yksi yhteenkietoutunut kokonaisuus, ilman kahtiajakoa työhön ja lomaan.

Matkustelu on siis mahdollistanut itselleni sisältörikasta elämää eri elämänvaiheissa hyvin eri tavoilla. Ajattelenkin, että se  millaisia reissaajia olemme ja mitä reissunautintoja arvostamme todennäköisesti muuttuukin ajan ja itsemme muuttumisen myötä. Ja se on ihan ok.

Nautintojen ja hemmottelujen täyteinen pariviikkoinen kerran vuodessa on silti ihan yhtä oikea tai hyvä valinta kuin tällainen yksinkertaisella, arkisten asioiden täyttämällä, rennonmukavalla tyylillä elämäntapareissaminenkin.  Mikä itsestä kulloinkin hyvältä tuntuu, sitä kannattaa tavoitella.

– Rosita Juurinen

Rosita on kirjoittanut matkustelusta unelmoivien avuksi Toimistosta travelleriksi kirjan, joka opastaa askeleet ja keinot vapauden lisäämiseen ja oravanpyörän vähentämiseen. Jotta pääsisit vaikka reissaamaan pidempään!

Reissurepun ystävänä ja listalaisena saat 10% alennuksen kurssimaksusta koodilla reissureppu.

Lue Rositan blogia täällä: Matkaopasvapauteen.com